sivu
|
4
|
vieraana
Anna Lavikkala
OTK Anna Lavikkalalla on
monivuotinen kokemus
mm. työlainsäädännöstä,
sovintoneuvotteluista ja
esimiestehtävistä. Hän on
toiminut myös kirjoittajana
useissa työsuhdeoppais-
ta ja esimiestyötä käsitte-
levässä kirjassa ”Ongelmia
ratkaiseva esimies”. Ny-
kyisin Lavikkalalla on vas-
tuulla kaupan työnantaji-
en työmarkkinaedunval-
vonta. Kyselimme Lavikka-
lalta näkemyksiä kaupan
edunvalvonnan tilasta, so-
pimustoiminnan tuskista ja
esimiestyöstä.
Kaupan liiton julkistamasta tämän
päivän yksi kolmesta kiperästä kysy-
myksestä nostaa esille, että työmark-
kinoilla tarvitaan asennemuutos: on
uskallettava siirtyä kokeilemaan uu-
denlaisia työllistymisen keinoja, ja
joustavien työsuhteiden työllistävä
merkitys on hyväksyttävä. Mitä tällä
konkreettisesti tarkoitetaan?
Tämä tarkoittaa kaikessa lyhykäisyy-
dessään ennen kaikkea osa-aikatyön
arvoa ja uudeksi nuorten työllistä-
misen keinoksi koulutus-työ-suhdet-
ta. Liikaakin ehkä jankutetaan termi-
nä joustavista työsuhteista. Haluaisin
itse enemmänkin ajatella kaikkia nii-
tä erilaisia, osin aivan uusiakin työn
tekemisen muotoja, joilla saamme ih-
misiä enemmän työhön ja että saman-
aikaisesti työ olisi on järkevää ja kan-
nattavaa myös työnantajalle.
Osa-aikatyö on ollut erityisesti Pamil-
le jo pitkään iso asia, ja olemme ha-
lunneet tuoda tähän mukaan kaupan
työnantajanäkökulman. Kaupan ar-
jen ja työn rytmi ja asiakasvirrat ovat
sellaisia, että jotta kauppa voi toimia
kannattavasti ja asiakaspalvelu toimii
ruuhkissakin, osa-aikatyötä tarvitaan.
Tästä syystä kauppa ei pysty myös-
kään takaamaan aina 18:a tuntia vii-
kossa, mikä tällä hetkellä on Vakiduu-
ni-kampanjassa tavoitteena.
Haluamme tuoda keskusteluun kaik-
ki työnteon muodot, emme pelkäs-
tään osa-aikatyötä: kuten vuokratyö,
kevytyrittäjyys, nykyistä löyhemmin
perustein tehtävät määräaikaiset työ-
suhteet. Siis kaikki keinot, joilla eri-
tyisesti pk-sektori uskaltaisi tarjo-
ta helpommin työtä. Tavoittelemam-
me asennemuutos on sopeutumista
muuttuvaan toimintaympäristöön.
Tässä tilanteessa ja tässä ympäröivässä
maailmassa olisi kuoleman suudelma,
jos lähtisimme vielä tiukentamaan ja
jäykistämään työmarkkinoitamme.
Viime aikoina kaupan työmarkki-
napöydissä on keskusteltu tulokset-
ta useista asioista. Puhutaanko osa-
puolten välillä tänä päivänä eri kieltä?
Ovatko sopimukset jäykkiä ja työnan-
tajat välinpitämättömiä?
Elämme taloudellisesti hyvin tiukkaa
aikaa, jossa on lisäksi tapahtunut val-
tava työn ja ympäristön muutos. Se
tekee luonnollisesti oman haasteensa
neuvottelutilanteisiin.
Yleisesti ottaen meillä on halua ja tar-
vetta päästä yksinkertaistamaan kau-
pan sopimuksia ja lisäämään paikal-
lisen sopimisen mahdollisuutta. Kau-
pan ’isoon tessiin’ on työn alla hyvässä
yhteistyössä Palvelualojen ammattilii-
ton kanssa palkkausjärjestelmäuudis-
tus. Siinä meillä on molemmin puo-
lin pöytää johtolankana pyrkimys
modernisoida ja yksinkertaistaa kau-
pan palkkausjärjestelmää ja tehdä sii-
tä myös kannustavaa.
Työnantajat eivät ole välinpitämättö-
miä, päinvastoin he pyrkivät selvittä-
mään lain ja tessin kiemurat, tämä nä-
kyy meidän työsuhdeneuvonnan kii-
reessä. Oikein toimiminen on myös
mainekysymys.
Ay-liikkeen kyselyjen mukaan joka
neljännessä työpaikassa työnantaja sa-
nelee ratkaisut kuuntelematta henki-
löstön mielipidettä. Uskotko silti pai-
kalliseen sopimustoimintaan?
Mielestäni on asenteellista lähteä pu-
humaan sanelusta. Se on fakta, että
työnantaja lain mukaan johtaa ja val-
voo työn tekemistä. Direktio-oikeu-
den käyttäminen ei ole sanelua. Joh-
tamistavoissa ja -kulttuureissa on toki
talokohtaisia eroja - yritykset päättä-
vät, mikä tyyli heille parhaiten sopii.
Uskon kyllä paikalliseen sopimiseen,
mutta sekään ei voi olla niin, että pai-
kallinen sopiminen maistuu vasta,
kun tehdään henkilöstön tahdon mu-
kaan. Sopiminen on sopimista, se on
usein kompromisseja. Pitää olla aito
halu kehittää paikallista sopimista ja
pyrkiä löytämään yhdessä juuri kysei-
sen yrityksen toiminnan kannalta par-
haat ratkaisut.
Kaupan murros jatkuu, ja pahinta oli-
si lähteä jäykistävään ja tiukentavaan
sääntelyyn. Pitäisi päästä ketteräm-
pään ja vapaampaan yrityskohtaiseen
sopimiseen, jos kyseinen yritys sitä
haluaa. Kun ympäristö ja kauppa ovat
näin isossa murroksessa, kaupan tes-
sin ja työlainsäädännön pitäisi joustaa
enemmän kuin se nykyisin tekee.
Kaupan liitto on nostanut agendal-
leen hyvän johtamisen. Tavoitteena
on kehittää palvelusektorille maan pa-
rasta esimiestyötä. Tietääkö työnanta-
jan vasen käsi kuitenkaan mitä oikea
tekee?
Tämän päivän maailmassa ei pysy tol-
pillaan yritys, jonka vasen käsi ei tie-
täisi, mitä oikea tekee. Kauppa on täl-
lä hetkellä voimakkaan rakennemuu-
toksen kourissa. Aikapaine ja tulos-
vastuu ovat enemmän tai vähemmän
arkea kaikissa organisaatiokerroksis-
sa. Yksi kysymys on, voisiko lähiesi-
miehen työn tekemisen tapoja päivit-
tää tai uudistaa niin, että sitä pystyisi
tekemään tehokkaammin? Syyttelyn
tai osoittelun sijasta Tarvitaan enem-
män ratkaisukeskeisyyttä ja sitä kaut-
ta työnteon tapojen ja välineidenkin
modernisointia. Johtamisen kehittä-
minen on jatkuva prosessi.
Olet tehnyt pitkän uran ennen ny-
kyistä tehtävääsi Suomen Ekonomi-
liitto SEFE ry:ssä. SEFE on mm. voi-
makkaasti tuominnut korvaamatto-
mat ylityöt harmaana taloutena. Mi-
tä ajattelet palkattoman ylityön teke-
misestä?
Ylityötä on työaikalain mukaan sel-
lainen työ, jota työntekijä tekee työn-
antajan pyytämänä tai hyväksynnäl-
lä. Se, että itse jää työpaikalle yliai-
kaa ns. ylitöihin vain siksi, että halu-
aa tehdä jonkun asian loppuun, ei ole
työaikalain tarkoittamaa ylityötä. Tä-
mä johtaa siihen, että asioista puhu-
taan myös väärillä termeillä. Sitä, että
työtehtäviä hoidetaan kotona tai va-
paa-ajalla ahkeruuttaan, ei pidä sotkea
ylityökeskusteluun. Sen sijaan meidän
olisi aika uudistaa työaikalainsäädän-
töämme ja arvioida kokonaan uudel-
leen, mitataanko erityisesti asiantun-
tijatyössä aikaa vai tuloksia. Akavakin
on tuonut sitä esiin ja Sitra on julkais-
sut selvityksen Kello raksuttaa men-
nyttä aikaa. Vaikka vanha laki on vas-
ta vuodelta 1996, työmaailma on ny-
kyään aivan toinen mm. digitalisaati-
on vuoksi.
Jos saisit esittää kolme toivomusta
pöydän toiselle puolelle työmarkki-
na-asioissa, mitkä ne olisivat?
Ensimmäinen toiveeni olisi, että myös
ay-liike lähtisi nopeammin sopeu-
tumaan tähän isoon työn, kaupan ja
työmarkkinoiden murrokseen. Muu-
tos on pakko hyväksyä, eikä se onnis-
tu, jos pidämme kiinni kaikista van-
hoista rakenteista.
Toinen iso toive olisi, että pystyisim-
me näkemään asioita muutenkin kuin
aina negatiivisen kautta: jos on sa-
ta tapausta, joista yksi menee pieleen
(työnantaja tekee ay-liikkeen mielestä
jotain väärin), tapaus nostetaan tikun
nokkaan sen sijaan, että sanottaisiin,
että on 99 tapausta, joissa työnanta-
ja on toiminut juuri niin kuin on pi-
tänytkin. Yksittäisen vääryyden nos-
taminen framille ja sillä repostelu on
minun mielestäni väärin ja luo huo-
noa ilmapiiriä.
Kolmas asia, mitä toivon, olisi pää-
tösrohkeus. Että voitaisiin vaikka pie-
nemmissä piloteissa kokeilla uusia asi-
oita rohkeasti. Jos todetaan, ettei on-
nistuttu, voitaisiin palata vanhaan.
Ajatus siitä, että muutos on uhka, ei
auta meitä eteenpäin, saa kaupan lu-
kuja nousuun tai lisää työpaikkoja.
