sivu
|
2
|
Päät kylminä ja piiput kuumina
- päinvastoin jatkossa?
PÄÄKIRJOITUS
Mika Valkonen, päätoimittaja
Neuvottelut yhteiskuntasopimukses-
ta, jolla maamme uuden hallituksen
oli tarkoitus parantaa Suomen kilpai-
lukykyä, tuottavuutta ja työllisyyt-
tä, kariutuivat alkumetreillä touko-
kuussa. Sittemmin ilmoitettiin, että
seuraava harjoitus tehdään elokuus-
sa. Nyttemmin taitaa olla niin, että
yhteiskuntasopimusta väsätään vasta
vuoden päästä - jos silloinkaan. Koi-
rakin pääsee karvoistaan helpommin
ennen kuin yhteiskuntasopimus nä-
kee päivänvalon siinä muodossa kuin
tähän asti on tarjoiltu.
Ensineuvottelut kaatuivat, kun taa-
kan taloustalkoista koettiin kaatu-
van vain pienituloisten ja työttömi-
en niskaan. Neuvottelujen kariutu-
minen telineisiin oli tuskin yllätys ke-
nellekään. Ei yhteiskuntasopimuk-
seen taidettu uskoa hetkeäkään edes
Elinkeinoelämän keskusliitossa. Mut-
ta ei siellä haluttu näyttää hallitukselle
keskisormeakaan, kun mahdollisuut-
ta sotkea omaa julkisuuskuvaansa tar-
jottiin vastapuolelle tarjottimella. Yh-
teiskuntasopimuksen ensiversiossa
olisi otsikkotasolla ollut varmasti asi-
oita, jotka vastasivat vuosikymmen-
ten päiväunia, mutta yksityiskohdis-
sa näkyi yrittäjien kädenjälki, ei niin-
kään Etelärannan.
Yrittäjien puumerkki ilmenee myös
siinä – minkä useat perustuslaki- ja
työoikeuden asiantuntijat ovat toden-
neet - että monet kirjaukset ovat ol-
leet EU-oikeuden, Suomen perustus-
lain tai muutoin lain vastaisia. Ja se,
mikä ei ole vastoin normia, on ollut
päin hormia. Työoikeuden professo-
ri Lapista epäilikin julkisesti, että ku-
kaan lakimiehen koulutuksen saanut
ei ainakaan ole ollut lähelläkään oh-
jelmakirjauksia laadittaessa. Esitetty-
jen heikennysten ei ole nähty tukevan
edes hallitusohjelman omia tavoitteita
edistää työllistymistä ja työllistämistä,
vaan voivan kääntyä myös näitä vas-
taan. Asiantuntijat ovat epäilleet, että
esimerkiksi vaikkapa koeajan pidentä-
misen tosiasialliset vaikutukset työn-
antajien kilpailukykyyn ja kehittymi-
seen voisivat hyvinkin olla negatiivi-
sia. Vaikka maan hallituksen teksti on
ollut taidotonta, huoli on silti ollut
aito. Suomella ei mene hyvin. Valtion
velka kasvaa, kilpailukyky on – ellei
sitä halua tarkastella omiin tarkoitus-
periin sopivalla aikavälillä - pohja-
mudissa ja työttömyys pahenee koko
ajan. Mutta valtiovallan taholta vää-
rin esitelty, jaossa työmarkkinakentäl-
lä on vain pituuspisteitä.
Monella yhteiskuntasopimuksessa
esitetyllä muutoksella ei sinänsä olisi
lillukanvartta suurempaa merkitystä.
Koeajan pidennyksellä ei olisi merki-
tystä kilpailukyvyn parantamisen suh-
teen, määräaikaisen työntekijän ase-
man heikentämisellä ja takaisinotto-
velvoitteen poistamisella vain kos-
meettista vaikutusta. Tämänkaltaisil-
la toimilla ei Suomea nousukiitoon
saada. Suuruusluokat ovat muualla.
Vain työajan pidentämisellä, loma-
rahojen poistolla ja erilaisten korva-
usten leikkaamisella olisi kustannus-
tasoon merkitystä. Mutta eivät nämä
työmarkkinakaupankäynnin kohteet
mitään ilmoitusasioita ole. Niistä on
maksettu aikanaan hinta eikä niitä voi
niin vain kansallistaa.
Kuvioita sekoittaa se, että tutkittua
varmaa tietoa yhteiskuntasopimuksen
eri versioissa esitetyistä heikennysvai-
kutuksista on vähän. Esimerkiksi ti-
kun nokkaan nostetusta työajan pi-
dennyksen vaikutuksista on vain mu-
tua. Jos Suomen Pankin laskelmia on
uskominen, työntekijöiden vuosit-
taisen työajan pidentäminen sadalla
tunnilla suurentaisi Suomen vuotuis-
ta bruttokansantuotetta jopa 11 mil-
jardilla eurolla kuudessa vuodessa. Jos
taas oppositio tai palkansaajajärjestöt
ovat luotettavampi tietolähde, mer-
kitsisi työajan pidentäminen puolel-
la tunnilla päivässä yli 100.000 työ-
töntä lisää. Palkansaajapuolella tiede-
tään varmasti, ettei työajan lisäys lisää
työntekijän tehokkuutta ja työnan-
tajapuolella yhtä varmasti, että ky-
seessä on keino, jolla suomalaisia yri-
tyksiä voitaisiin vahvistaa kilpailus-
sa ulkomaisia yrityksiä vastaan. En-
siarvaukseksi voisi veikata, että työ-
ajan pidennys lisää lyhyellä aikavälillä
työttömyyttä, kun saman työmää-
rän pystyy tekemään pienempi mää-
rä ihmisiä. Kaupassa vaikutukset oli-
sivat varmaankin negatiivisia, koska
tunteja tuskin lisättäisiin. Pidemmäl-
lä aikavälillä työajan 2,5 tunnin viik-
kopidennyksellä voisi viennin alkaes-
sa vetää olla myöhemmin positiivista
vaikutusta. Työajan pidentämismal-
lin toimeenpano ei olisi yksinkertais-
ta. Kokoaikaisella se olisi toteutetta-
vissa, mutta osa-aikaisen kohdalla jo
hiukan mielikuvitusta vaativa. 0-tun-
tilainen tulisi tuskin tekemään puol-
ta tuntia työpaikalle vastikkeetta hoi-
taakseen yhteiskuntavastuunsa.
Kansaltakin on jo ehditty kysyä vaik-
ka mitä. Erään suuren ammattiliiton
tekemän selvityksen mukaan suurin
osa suomalaista ei usko työajan pi-
dennykseen, mutta Iltalehden mu-
kaan tämä sama mystinen suurin osa
suomalaisista kannattaakin pidem-
pää työviikkoa. Uskokoon ken tahtoo
mitä huvittaa, mutta sitä yksinkertais-
ta totuutta ei pääse karkuun, - vaik-
ka kuinka kovaa juoksisi pakoon - et-
tä Suomessa ei tehdä tarpeeksi työtä
saatua palkkaa vastaan. Eri mieltä voi
vain olla se, joka ei tiedä, että Aasia
on olemassa. Samaisen tunteman to-
tuuden mukaan kilpailukyky nousee
kun henkilöstö otetaan mukaan joh-
tamaan yritystä eli oivaltamaan, mitä
voisi tehdä työsopimuksensa mukai-
sesti. Niin tai näin, työajan pidentä-
misen ei pitäisi olla ongelma duuna-
rille. Ellei työnteossa, puoli tuntia li-
sää päivässä kuluu nimittäin helposti
kahvilla, tupakalla tai somessa. Johta-
jan kohdalla kyse on siitä, että palka-
ton työ vähenee. Jos vertailukohta on
ollut 37,5 tuntia ja jatkossa 40 tuntia,
laskutoimitus kertoo, että palkatonta
työtä tehtäisiin jatkossa erotus vähem-
män viikossa. Työnantaja voisi sen jäl-
keen ylpistellä, että lakia noudatetaan
paremmin.
Kansalla ei ole koskaan sellaista halli-
tusta minkä kansa tarvitsisi, vaan sel-
lainen, minkä kansa haluaa. Sitä var-
ten ovat vaalit. Tätä pitää sellaisenaan
arvostaa. Yhtäältä yhtä lailla ammat-
tiliitot tekevät sitä, mitä jäsenet tah-
tovat. Jäsenten kanta on eduskun-
nan tapaan edustajien mielipide sen
jälkeen, kun viisaat on valittu. Tätä-
kin tulee kunnioittaa. Jäsenet maksa-
vat ammattiliitoilleen eri asioista ko-
kiessaan epäkohtia ja sen mukaan sit-
ten on meneminen. Ei ammattiyhdis-
tysliike voi olla sellainen, millainen
maan hallitus haluaa eikä maan halli-
tus sellainen kuin ay-liike haluaa. Yh-
teiskuntasopimus voi syntyä demo-
kratiassa vain tasapainoisista lähtö-
asetelmista, jossa työnantajakin tulee
oikeasti puoliväliin vastaan. Nykyisen
hallituksen aikana työmarkkinajärjes-
töille on tähän asti tarjottu lisäksi vain
konsultin, ei osapuolen roolia. Sopi-
musluonnoksissa on ennalta saneltu
yksipuolisesti tavoitteet ja sisältö, osa
myös lainvastaisesti. Kolmikantaa ko-
rostetaan ehkä sisätiloissa, mutta ulos-
päin se ei mitenkään näy.
Yhteiskuntasopimus voi syntyä vain
neuvottelemalla ja sopimalla. Se ei
synny ajamalla tilanne sellaiseksi, et-
tei mikään ole mahdollista eikä asen-
teesta, että vika on toisen. Se, mitä tä-
hän asti on varsin lyhyessä ajassa saatu
yhteisesti aikaan Suomen nostamisek-
si suosta, muistuttaa menoa tivolissa.
